Ravintolassa

Meillä on mieheni kanssa ollut tapana kerran viikossa käydä jossain ulkona syömässä. Kävimme perjantaina vuokraamassa perinteisesti elokuvan kaupungilta ja kun ajelimme sieltä kotia kohden matkan varrelle jäi perinteinen turkulainen ravintola, Pippurimylly. Keskustelimme autossa ravintolasta kuinka se on vanha perinteinen ravintola Turussa ja on etenkin vanhempien ihmisten suosiossa. 

Sunnuntaina mieheni ehdottikin, josko kävisimme siellä syömässä. Ajatus houkutteli ja toisaalta kauhistutti, koska olisihan tämä ensimmäinen kerta pienokaisen kanssa ravintolassa. Entä jos hän alkaa itkemään ja hänelle tulee nälkä? En ole vielä koittanut missään julkaisemalla paikalla tuota imettämistä ja ajatus sen sujuvuudesta tarpeen tullen jännitti. Päätimme kuitenkin ottaa riskin ja lähdimme matkaan. 

Oletimme pienokaisen nukahtavan automatkalla kaukaloon, mutta oletuksen vastaisesti hän olikin eritin virkeä kun pääsimme ravintolaan. Ensimmäisen 20 minuuttia hän tuijotteli meitä ja me häntä hiljaisuuden ja jännittyneisyyden vallitessa. Lopulta hän kuitenkin nukahti ja pystyimme hieman rentoutumaan ja juttelemaan toisillemme. 

Itse ravintola on mielestäni sisustukseltaan miellyttävä ja ajaton. Seinillä on vanhoja taidetapahtumien julisteita. Reissua nopeuttaaksemme siirryimme suoraan pääruokaan. Otimme molemmat naudan lehtipihvin, joka osoittautui kyllä pienoiseksi pettymykseksi. Koko pihvi oli vuorattu turhan vahvalla kerroksella grillimaustetta ja samaa maustetta oli myös annoksen ranskalaisissa. Mielestäni naudan pihvi ei vaadi muuta kuin suolaa ja pippuria. Annoksen ainoa plussa tuli kasviksista jotka eivät olleet mitään pakastekasviksia. Beben vihdoin nukahdettua otimme vielä jälkiruuaksi jäätelöä kastikkeella ja kermavaahdolla. Pienen miinuksen annan kyllä myös tarjoilusta, joka mielestäni toimi erittäin hitaasti ja oli kovin persoonatonta. 

T