Run, Run, Run!

Keväällä 2011 päätimme serkkuni kanssa, että syksyllä juoksemme Jyväskylässä Finlandia maratonilla puolimaratonin. Olin jonkun verran juossut jo sitä ennen, mutta tämän päätöksen ja häneltä saamani ohjelman innoittamana lähdin treenaamaan toden teolla juoksua. Viikot vierivät, paino tippui ja kilometri toisensa jälkeen innostus juoksemiseen vain kasvoi. Syksy koitti ja lähdimme Jyväskylään juoksemaan. Hurja 2h tavoiteaikani jäi saavuttamatta, mutta nälkä jäi sitäkin suurempi. Pohdin aikani olisiko seuraava tavoitteeni kahden tunnin alittaminen vai mitä jos pidennettäisiinkin matkaa puolella? Lokakuussa päätin, että kyllä mielumin lähden pidentämään matkaa ja ilmoitin itseni Tukholma maratonille!

Innoissani tilasin itselleni myös paidan jossa lukee:
"Jag tränar för Asics Stockholm Marathon 2012

Läpi talven harjoittelin oikeastaan pelkkää juoksemista ja Motivuksen juoksumatto tulikin harvinaisen tutuksi. Kevään tullen siirryin vähitellen takaisin ulos juoksemaan. Pakko myöntää, että ihan lähtöviivalle asti oli jotenkin epätodellinen olo, tänään juoksen ihan kokonaisen maratonin. Itse juoksupäivä oli erittäin jäätävä, +4 astetta lämmintä, kaatosade ja 13-16 m/s tuuli. Kannustusjoukot jaksoivat kannustaa minua sääoloista huolimatta useassa paikassa ja olin maalissa hienosti ajalla 4:45:14.

Asics Stockholm Marathon 2012

Oli sanomattakin selvää, että tänne oli ehdottomasti tultava uudelleen! Ihan huikea kokemus. Järjestelyt Tukholmassa sujuivat todella hyvin ja valtava määrä ihmisiä kannustamassa, sääoloista huolimatta.

Toinen mukava tapahtuma Tukholman ohella on tietysti Jyväskylän Finlandia maraton, joten päätimme lähteä sinne taas porukalla juoksemaan. Kesän treenit eivät ehkä sujuneet niin mallikkaasti kuin edellisenä kesänä. Jotenkin tuntui jopa, että treenasin himan liikaa. Pari viikkoa ennen Jyväskylää sairastuin, mutta ehdin kuitenkin joten kuten parantua niin, että päätin lähteä juoksemaan. Ehkä tämä ei, näin jälkeen päin ajateltuna, ollut mikään viisain ratkaisu, koska puolikas tuntui erittäin raskaalta ja sairastuin uudelleen heti Jyväskylän jälkeen.

Lokakuussa ilmoittauduin taas Tukholmaan ja juoksunälän edelleen kasvaessa ilmoittauduin uutena vuotena myös Helsinkin City Runiin, joka sopivasti järjestettiin neljä viikkoa ennen Tukholmaan, ja se sopi hyvin pituuden puolesta siihen hetkeen.

Talvi ja kevät sujuivat oikein mukavasti treenaillessa. Tänä talvena juoksin myös paljon ulkona ja kevään lomareissullakin minulla oli ensimmäistä kertaa juoksuvermeet mukana. Aloin myös enemmän kiinnittämään huomioa lenkkien erilaisuuteen.

Paparazzin ottama kuva, hotellihuoneemme parvekkeelta.

Helsingissä ajan puolesta jäin hieman tavoitteesta, mutta kokonaisuudessaan juoksu oli erittäin hyvä ja ehjä. Maltoin lähteä tarpeeksi hitaasti ja pystyin täten kiihdyttämään vauhtia loppua kohden. Tukholman huikeisiin järjestelyihin tottuneena Helsinki jätti minut kylmäksi. Suurin pettymys oli, että en saanut enää itselleni sopivan kokoista juoksupaitaa, koska ne olivat ehtineet jo loppua. Reitti oli oikein mukava, ja sen puolesta olisi kiva tulla Helsinkiin uudelleenkin juoksemaan.

Maalialue Stadikalla

Edessä viimeinen kuukausi ennen Tukholmaa. Juoksu sujui oikein hyvin ja lähdin hyvillä mielin kohti Tukholmaa. Sää oli puoliaurinkoinen, lämmintä hieman alle 20, mutta iltapäiväksi oli luvattu sadetta. Edellisvuodesta viisastuneena olin osannut ottaa mukaan esim kunnolliset vaihtovaatteet maalialueelle.

Heti ensimmäisten kilometrien aikana vasen jalkapöytäni alkoi ilmoittamaan outoa kipua. Puolivälissä, jouduin jopa vähän hölläämään kengän nauhoitusta, koska ne tuntuivat painavan jalkaa. Kipu yltyi ja kävi monta kertaa mielessäni, olisiko nyt parempi vaan antaa periksi ja jättää leikki kesken. Täytyy kyllä sanoa, että nyt tiedät mitä todella tarkoittaa suomalainen sisu. Se, sekä mieheni ja monien muiden suomalaisten kannustushuudot, saivat minut jatkamaan loppuun asti.

Asics Stockholm Maraton 2013

Mikä on todennäköisyys, että oma kuva
pääsee Asics Stockholm Marathonin
aloitussivulle?!

Maaliviivan ylitettyäni, en sitte juossutkaan moneen viikkoon. Jalkapöytääni tuli rasitusmurtuma liiallisesta juoksemisesta. Ensimmäinen kuukausi Tukholman jälkeen meni vaan odotellessa, että pääsisin juoksemaan. Sen jälkeen aloin oikeasti tajuamaan, että tällä jalalla ei nyt sitten ihan oikeasti olla juoksemassa hetkeen, ja aloin miettimään muita mahdollisia treenimuotoja.

Aluksi käytin paljon kahvakuulaa treenailussa ja muutaman viikon päästä saatoin tehdä pieniä kävelylenkkejä. Kävelyjen pituus pidentyi ja n 3 kk Tukholman jälkeen saatoin aloittaa juoksemisen erittäin lyhkäisillä lenkeillä. Lenkkien pituus on hitaasti, mutta varmasti, pidentynyt ja tällä hetkellä ei jalassa ole enää kipuja. Olen lukenut monesta paikasta, että parantuminen vie n 6kk ja siksi olen päättänyt pitää juoksu vielä taka-alalla marraskuun loppuun asti. Tämän jälkeen aloitan asteittaisen kilometrien lisäyksen. Olen myös siirtynyt juoksemaan pehmeämmällä alustalla ja miettinyt muitakin treenimuotoja kuin juoksu. Kesäkauden loputtua, siirryin myös salille treenaamaan lihaskuntoa.

Piristin pientä juoksemattomuusmasennusta ostamalla uudet
Asics Nimbukset heti Tukholman jälkeen.

Jalka on ollut nyt tosiaan sen verran hyvä, että ilmoittauduin tänään Asics Stockholm marathon 2014!

T